Jotain vanhaa, jotain uutta

Emmaljungan vintage henkeä huokuvat rattaat palasivat kotiin ja saivat uuden verhoilun ylleen viime toukokuussa. Istuinkangas on tehty täysin entisten mukaan, ainoa muutos on, että nyt nuo kovikelevyt saa helpommin pois, mutta niistä lisää sitten tuolla tekstissä.

Lähemmäs kolmekymmentä vuotta on nämä rattaat palvelleet. Alunperin minulle ostetut rattaat on sittemmin kiertäneet palvelemassa serkkujani ja viime keväänä nämä palasivat sitten kietueelta kotiin...palvelemaan minun tytärtäni. Enää näistä en luovu...ennen kuin (EHKÄ!!!) sitten kun omat lapseni niitä tarvitsevat omilleen, jos vain ovat vielä "hengissä".

Mitään vikaa rattaissa ei siis liiemmin ole, renkaatkin luulisi olevan noin monen vuosikymmenen jälkeen todella kuluneet, mutta ei kuitenkaan. Kankaat ovat tietysti jo haalistuneet, mutta pysyneet noin muuten hyvänä. Ruostettakaan näissä ei oikeastaan ole kuin ehkä joitain pieniä läikkiä, mutta musta metallimaali odottaa, joten uutta maalipintaakin on luvassa.

Alunperin näissä oli punaiset kankaat sinisellä kantilla. Ja onhan nuo vieläkin tallessa, en vain ole vielä raskinut niitä pistää menemään. Nyt rattaat saivat siis ylleen mustavalkoisen lookin. Tuo musta kangas kun oli ainoaa, mitä siihen hätään sain ja täällä meillä peräkylässä ei tuota valinnanvaraa ole. Onneksi oli edes sitä mustaa. Kangaskaupassa tämä oli luokiteltu housukankaaksi, mutta en kyllä tuosta housuja tekis, tai no ehkä jotku metästyshousujen tyyliset, on sen verran kuitenkin jämäkkää. Kanttinauha on ihan puhtaanvalkoista. ja tikkauksiin käytin myös valkoista lankaa, antaa kivan kontrastin. Takana tuo kori on kyllä aika onneton, joten muistin, että aikoinaan kun pikkuveljeä näillä kuskasin, laitoin repun sellasella pyörän mustekalalla näihin kiinni, ei tarttenu sit kauppakassia kantaa kädessä/selässä eikä levinny matkalle. Siitä se idea sitten lähti...näihin piti saada jonkinlainen ostoskassi, ja tuollainen siitä sitten tuli. Kiinnitys on runkoon, eli sellasilla avaimenperään tarkotettavilla lukkojutuilla (siis et saa vaikka avaimet housunraksiin roikkumaan) ja valkoista nyöriä. Nyöri kiepsautetaan rungon ympäri ja lukolla sit kii. Näin kassin saa sit nostettua pois rattaista tyhjennyksen/täytön ajaksi. Ja kantokahvat on kans tuota valkoista nyöriä. Mustaa PULia löytyi omista kangaskätköistä, ja sille kun ei muuta virkaa ollut, niin pääsivät verhoamaan tuota jalkaritilää, se kun on kuitenkin jo sitä aikaa nähnyttä osaa, joten nyt on sillekin annettu uusi look.

Nämä on varmasti kätevät reissussakin (sitten kun neiti ei enää nuku rattaissa) kun menevät niin pieneen tilaan. Ja musta aurinkovarjokin on näihin jo hommattu, joten suojaa auringoltakin on. Näissä ei tosiaan tuo selkänoja mene kuin kahteen asentoon, täysistuma ja hieman kallistettu. Alkuperäisissä kankaissa ei ollut mitään muuta systeemiä pesua varten kuin ratkoa pari saumaa, et sai noi tukilevyt pois, mutta sain ratkastua ton ongelman ihan vain tarranauhalla. Nyt on helppo vetää kankaat pesuun eikä tartte olla ratkomassa ja ompelemassa. Ja pysyy siistinä. Renkaita olen myös miettinyt, että laittaisinko näihin jos vain saa ostettua, uudet renkaat. Toisaalta jos löytyisi, niin ennemmin haluaisin tuollaiset vanhat (vähemmän kuluneet), säilyisi näissäkin se jokin, ettei ihan mene uusiksi. No mutta...yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten kuvat puhukoon puolestaan...