Merinovillainen välipuku

Kesällä kun olin ompeluvimman kourissa, ostin Myllymuksuilta luonnonvalkoista Merinovillakangasta, sileää ja ribattua sitten resoreiksi. Aivan ihanan ohutta, mutta lämpimää kangasta, ja mikä parasta, EI KUTISE. Koko on jotain 80/86 eli menee ainakin tän talven ja voi olla et hyvällä tuurilla vielä enstalvesta alun. Tein pukuun vartavasten pitkät resorit, et on sit tota kasvun varaa.
Tuota kangasta pitäis melkeen ostaa lisää ja tehdä itelle villahousut ja vaikka paitakin. Nyt kun noita pakkasia on riittäny, niin tarvetta ois.

Villahousut

Ja lisää viimevuotisia aikaansaannoksia. Silloin kun tuo Novitan Puro-lanka tuli kauppoihin, oli sitä pakko saada. Kaapissa ovat odottaneet puseroa kaveriksi, mutta sen valmistuminen ja etenkin aloittaminen on jossain hamassa tulevaisuudessa, joten jäänee käyttämättä. Harmi, kun tuo on niin ihanaa lankaa. Pelkkiä housuja kun ei voi puvun alle laittaa ja meillä kun on merinovillainen välipuku, niin näitä ei oo oikeestaan ees muistanu. Mut jospa näille löytyis uusi koti vaikka sellasesta kestoilevasta perheestä, nämä kun sopis siihenkin käyttöön mainiosti.
Kesän korvalla tein kahdet lyhyt lahkeiset villapöksyt kestoiluun, mut se kun ei sitten loppujen lopuksi tullut jäädäkseen...siis se kestoilu...niin ne pääsivät uuteen kotiin. Ei ehitty edes testata. Ne kudoin Novitan Huopasesta, toiset olivat ruskea-luonnonvalkoraidalliset ja toiset sellaset vadelmanpuna-luonnonvalkoraidalliset. Raidat oli leveät, joten olivat tosi kivan näköiset. Harmittaa vaan kun olen poistanut sen kuvan niistä, olis voinut senkin laittaa näytille.

Viimevuotisia

Eilen penkoessani kangaslaatikkoa, tein löydön: Taskuvaippa. Joskus kesällä taisin tuon tehdä, eli Safari PUL, sisällä ruskea velour ja keltaiset nepit. Ton kaava on piirretty vanhanmallisen, L-kokoisen Swaddlebees-taskun mukaan. Ihan tyytyväinen oon tulokseen, vaikka velour hieman vedättääkin. Tuota vedättämistä ei vaan oikeestaan huomaa, kun on täytteet sisällä (muistelisin ainakin). Harmi vaan ettei tämä päässyt käyttöön, kun meillä se kestoilu sitten monen asian summana jäi. Saiskohan tätä kennellekään tarvitsevalle??

Vuoden ensimmäiset

Pitkään oon haaveillu, et saisin toisen pehmeän ruokalapun neidille. Hän kun syö jo täyttä häkää itse ja ruokalappu on sit sen näkönen. Pestähän se sit pitää, mut kun ei ehdi kuivua seuraavalle syönnille. Aikani suunnittelin, et kattosin oisko Safari PULia jäänyt sen verran puvun teosta, et saisin siitä tehtyä ruokalapun. Eilen sitten sain sen aikaseksi ja olihan sitä, jopa kahteen. Eikun vanha ruokalappu päälle ja piirtään. Hieman lyhensin noita siivekkeitä kun tuossa äippäpakkauksesta saadussa on niin älyttömän pitkät. Kanttina käytin ihan laatikosta löytynyttä beigeä puuvillakanttinauhaa. Jos ois jaksanu sen verran vaivautua, et ois puolannu suunnilleen samanvärisen ompelulangan, niin ois varmaan tullu siistimmät, mut laiskuus iski, piti päästä heti ompeleen. Omaan käyttöönhän noi tulee, joten ei haittaa, oon silti tyytyväinen :)